Toshiba AC 100 - Ei riitä!

Miniläppäri vanhan tabletin spekseillä.

Toshiba AC100 on vähintäänkin mielenkiintoinen laite. Se on teknisesti konseptina jotain, jollaista miniläppärin pitäisikin olla. Kuoret ovat jäykät ja laadukkaan tuntuiset, arm vähävirtainen ja viileä, massaa koneella on kaikenkaikkiaan hämmentävän vähän, noin 800 grammaa. Näyttö ei ole laadukas, mutta sen kanssa tulee toimeen, resoluution ollessa mitätön mutta juuri ja juuri siedettävä 1024x600. Ainoa merkittävä ongelma on, että toisen sukupolven Tegran suorituskyky on niin mitätön, että laitteella ei juuri tee mitään.

Sain AC100:n käsiini isäni kautta, joka kuvitteli sen olevan huuto.netistä hyvä diili. Tuolloin laite oli varustettu venäjänkielisellä Android 2.1-järjestelmällä, jonka käyttäminen kyrillisiä kirjaimia tuntemattomalle ilman kosketusnäyttöä on yllätysyllätys hieman työlästä. Valitettavasti isälleni ei tuolloin ollut valjennut, että Linuxin asentaminen ARM-alustalle ei välttämättä ole aivan yksiselitteistä, mutta juuri kun sain laitteen käsiini saavuttuani kotikonnuilleni Riihimäkeen, saapui Ubuntu pelastamaan päivän virallisella AC100-julkaisulla. Vähintäänkin hämmentävän oloisten, mutta erittäin yksinkertaisten ohjeiden lukemisen jälkeen päätin välittömästi ryhtyä tuumasta toimeen, olihan laite siinä vaiheessa tiiliskiven toiminnallisuutta toteuttava (ja keveytensä ansiosta siinäkin hommassa aika huono).

Palaan asennusprosessiin pian uudemman Ubuntun parissa, mutta todettakoon tähän väliin hieman käyttökokemuksia. 12.04 ei ollut liian hyvin optimoitu vielä ARM:lle, enkä ole ennen pian käsiteltävää asennusta uudempaa kokeillut. Itse asennusprosessi sujui perin kivuttomasti wlanin ja jopa web-kameran toimiessa jo asennusvaiheessa hienosti. Valitettavasti hienouden tunne alkoi karista sitä mukaa kun järjestelmän sai käyttöön. Unity ei vähemmän yllättäen, etenkään tuohon aikaan ollut kovin houkutteleva vaihtoehto näin tehottomalle koneelle, joten asensin LXDE:n. Lubuntu on ollutkin 12.10-versiosta lähtien AC100:n oletusympäristö, ja ihan syystä. Järjestelmän käyttö on vähintäänkin nykivää. Prosessorin kuormitusta kuvaava graafi onkin hyvä laittaa esille heti ensityökseen, jotta tietää milloin kyse on vain Tegran suorituskyvyn puutteesta ja siitä, että koneparka yrittää parhaansa mukaan toteuttaa pyyntöjä, eikä muusta jäätymisestä.

Web-selaus on perin työlästä, Chromiumin hieman kuitenkin vähentäessä tuskaa. PDF-tiedostojen lukemisessa kone jollain tasolla toimii hyvin, mutta esimerkiksi LibreOfficen käyttö on perin tuskallista. IRC-päätteenä AC100 on hieno laite, sillä SSH-yhteydet terminaalista hoituvat kuitenkin hienosti. Tämä kaikki huomioiden, on kuitenkin sanottava, että LibreOfficea voi käyttää, ja webbiä selata huomattavasti mukavammin kuin vaikka puhelimella. Asioiden tekeminen täysverisen Ubuntun ansiosta on mahdollista, vaikkei se järin miellyttävää olisikaan. En ole mitannut koneen akkukestoa, mutta se on kohtuullinen, joskin suorituskyky huomioiden saisi olla parempikin. Olen käyttänyt sitä opiskelun apuna Riihimäen seudulla ollessani, jolloin omat laitteeni ovat olleet joko kotona Oulussa tai liian raskaita ja akuttomia siihen hätään. Lisäksi perheessäni Toshibashkaksi ristitty laite on ollut usein mukana esimerkiksi Tallinan matkalla, jolloin on mukava etsiä ruokapaikkaa tai nähtävyyksiä hotellin wlaniin kytkeytyen. Koneen arvottomuus ja massattomuus tekevät siitä kaikesta tehottomuudesta huolimatta varsin miellyttävän matkakumppanin; sen turvallisuudesta ei tarvitse murehtia, akku kestää hyvin ja lähes kaikki oleelliset asiat on mahdollista jollain tasolla tehdä.

Ubuntu 13.10 Toshibashkaan

Lubuntun asennus AC100:n on todella helppoa. Käytännössä asennus hoituu vanhoilla 12.04:ää ja 12.10:ä varten suunnatuilla ohjeilla, kunhan vaihtaa tiedostot uusiin. Suosittelen tutustumaan viralliseen ohjeeseen, mutta seuraavassa lyhyesti suomeksi miten asennus hoituu.

• Asennukseen tarvitsee mini-usb-kaapelin, vähintään gigan USB-muistin tai SD-kortin sekä (mielellään .deb-tiedostoja huolivan) Linux-järjestelmän (virtuaalinenkin käy). 
• Isäntälinuxiin asennetaan ensimmäiseksi nvflash-ohjelmisto, jolla bootimg viedään AC100:n.
• AC100 kannattaa kytkeä verkkovirtaan, ja lisäksi se tulee kytkeä mini-usb-kaapelilla isäntä-koneeseen
• Saatat haluta tässä vaiheessa siirtää esiasennetun tiedostojärjestelmän USB-muistille, sillä puolen gigan kopioinnissa menee hetki (vain kopiointi, älä pura).
• Käynnistä AC100 recovery-tilaan painamalla CTRL ja ESC pohjaan ja kytkemällä virta virtapainikkeesta. Näyttö pysyy mustana, mutta virta kytkeytyy päälle.
• Komenna isäntälinuxin komentoriviltä "nvflash --bl /usr/lib/nvflash/fastboot.bin --download 6 /polku/bootimg-tiedostoon" Bootimgtiedoston löydät tästä.
• Kun nvflash valmistuu, sammuta AC100 pitämällä virtapainiketta pohjassa riittävän kauan.
• Laita usb-muisti tai sd-kortti jossa tiedostojärjestelmä on, kiinni AC100:n ja käynnistä laite. Tämän jälkeen laite miettii hetken ja edessä on tavanomainen Lubuntun asennus!

Asennus on todella helppo. Suuri kiitos näiden ubuntuversioiden tekijöille.

Jäljelle jää vielä kysymys, tekeekö laitteella järjestelmäpäivityksestä huolimatta vielä mitään. Otin laitteen viikon interrailille mukaan, joten palaan asiaan toisen postauksen merkeissä.