Root-oikeudet Nexus 7:aan

Esittelyssä Googlen uuden pikkutabletin roottaaminen ja sen hyödyt.

Noin viikko sitten postilaatikkoon kolahti lähetys brittien Amazonista: Googlen elokuussa julkistama taulutietokone, toisen sukupolven Nexus 7. Minulla oli heti suunnitelmissa rootata laite, vaikka siinä onkin pienet riskinsä. Tabletti on jo suoraan paketista otettuna huippulaite, ja kaikki eivät halua riskeerata, että rikkoisivat uudenkarhean ostoksen. Vaikka Nexus 7 ei olekaan kallis, 240 euroa tuntuu opiskelijan lompakossa. Puhelimen kautta Androidin modaus on tullut minulle sen verran tutuksi, ettei tabletin roottausta kuitenkaan tarvinnut kauan pohtia; se kun ei kovin syvällistä osaamista edes vaadi. Ja onhan uudesta laitteesta otettava heti alkuun kaikki irti!

Alkuvalmistelut

Kun Android-laitetta päättää alkaa modaamaan, on ensimmäinen askel käväistä xda-developers-foorumin laitteen omassa osiossa, josta löytyy takuuvarmasti ohjeita, joilla kokematonkin pääsee alkuun. Nexus 7:n tapauksessa laitteen roottausta varten löytyi helppokäyttöinen Windows-työkalu Nexus Root Toolkit, joka toimii muidenkin Nexuksien kanssa, ja jolla saa tarvittaessa myös palautettua laitteen tehdasasetuksiin. Toimenpidettä selkeytti entisestään näppärä Youtube-tutoriaali Nexus 7:n roottaamisesta Nexus Root Toolkitillä:

Ongelmalliset adb-ajurit

Valitettavasti tutoriaalin seuraaminen keskeytyi jo seitsemän minuutin kohdalla, kun Nexus Root Toolkit ei tunnistanutkaan laitetta adb-tilassa. (ADB:n eli Android Debug Bridgen avulla lähetetään komentoja Android-laitteelle tietokoneelta.) Tutoriaalin tekijä jatkoi roottausta kivuttomasti eteenpäin oman tablettinsa kanssa, mutta minä jäin tuskailemaan vielä pitkäksi aikaa ajuriongelmaa. En kuitenkaan tainnut olla ainut, jolle ajurit olivat murheenkryyni, sillä Toolkitissä oli mukana useitakin vaihtoehtoajureita sekä yksiselitteiset ohjeet niiden asentamiseen. Valitettavasti osa vaihtoehtoajureista ei suostunut asentumaan ollenkaan, ja nekin, jotka sain asennettua, tuottivat vesiperän. Toolkitin FAQ-sivulla oli erityisohjeita Windows 8:n ajureita varten, mutta niistäkään ei ollut apua. Lopulta sain pöytäkoneeni siihen kuosiin, etten päässyt enää käsiksi tabletin tallennustilaankaan (valokuvia lukuunottamatta).

Toivo alkoi jo olla menetetty, mutta intensiivisen googlailun tuloksena löysin ohjeet, joilla ainakin pääsin takaisin alkutilanteeseen. Sen jälkeen näiden ohjeiden avulla asensin Googlen viralliset ajurit, ja sain viimeinkin adb-yhteyden toimimaan! Edellisen linkin takaisia ohjeita tuli koitettua jo ennen alkutilanteeseen palaamista, mutta jostain syystä silloin Googlen ajurit eivät suostuneet edes asentumaan. Eivät ilmeisesti olleet planeetat oikeassa asemassa toisiinsa nähden...

Root-oikeudet parilla klikkauksella

Kun ajuriongelma oli takana, oli itse roottaus hyvin pikainen toimenpide. Ensin laitteen bootloaderin lukitus poistettiin jotta järjestelmään pystytään tekemään "epävirallisia" muutoksia. Samalla heitettiin hyvästit takuille (tai no ei oikeastaan, sillä laitteen uudelleenlukitseminen on yhtä helppoa kuin lukituksen poistaminenkin). Tämä kävi Toolkitin "Unlock" -nappia painamalla jonka jälkeen vielä vahvistettiin lukituksen poisto Nexuksen näytöltä.

Roottaus kävi sitäkin helpommin, yksinkertaisesti painamalla "Root" -nappia. Samalla olisi ollut mahdollisuus asentaa Custom recovery (tässä tapauksessa TWRP, eikä tunnetumpi ClockworkMod), jonka kautta on mahdollista asentaa täysin eri järjestelmä alkuperäisen tilalle. Sitä en kuitenkaan tehnyt, sillä tarkoituksena oli säilyttää Nexus 7:n Android-järjestelmä lähes muokkaamattomana ainakin niin kauan, että saan kirjoitettua laitteesta arvostelun. Sitäpaitsi Custom Recovery on helppo asentaa jälkikäteen samalla työkalulla.

Roottauksen jälkeen sovellusvalikosta löytyy kaksi uutta sovellusta: SuperSU sekä BusyBoxin asennusohjelma. SuperSU:lla hallitaan muiden sovellusten superuser- eli pääkäyttäjän oikeuksia ja BusyBox on eräänlainen työkalupaketti, jonka monet root-oikeuksia vaativat sovellukset tarvitsevat.

Mitä tällä nyt saavutettiin?

Roottauksen jälkeen käyttäjä saa Android-laitteestaan täyden hallinnan superuser-oikeuksien myötä. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi sitä, että järjestelmätiedostoja voi nyt muokata, mutta myös sitä, että laite on alttiimpi hyökkäyksille. Siksi roottausta ei kannatakaan tehdä, jos sille ei ole käyttöä. Kovin suurta vaaraa roottauksesta ei kuitenkaan tule, sillä jokainen superuser-oikeuksia käyttävä sovellus kysyy luvan käyttäjältä.

Monille roottauksesta on myös se hyöty, että voi poistaa turhat esiasennetut sovellukset, mutta Nexuksissa tätä ongelmaa ei ole. Itselleni roottauksen tärkein syy oli saada asennettua laittelle Titanium Backup, jolla sain siirrettyä pelitallennukset puhelimesta tablettiin. Toinen kätevä sovellus on AdFree, joka poistaa suurimman osan sekä sovellusten että nettisivujen mainoksista. Myös Stickmount on mainitsemisen arvoinen: se mahdollistaa muistitikkujen käyttämisen tabletin microUSB-liitännän ja OTG-adapterin avulla, ja sille saattaa tullakin vielä käyttöä Nexus 7:n rajoitetun tallennustilan vuoksi.

Edellämainitut muutokset eivät lopulta näy paljon päällepäin. Rootatun laitteen käyttöliittymän ilme on kyllä muokattavissa mieleisekseen, ja jonkunnäköistä raskaampaa modaamista aion kokeilla, kunhan olen arvostellut Nexus 7:n.