Raspberry Pi hyötykäyttöön

Olisiko Raspberry Pistä korttipakan kokoiseksi mediatoistimeksi vai vain paperipainoksi?

Speksit: Raspberry Pi - Model B
CPU	Yksiytiminen 700 MHz ARM11
GPU	Broadcom VideoCore IV
RAM	256 MB / 512 MB
Muisti	SD-korttipaikka
Liitännät	2*USB, HDMI, 3.5mm audio,
	RCA video, Ethernet, GPIO-pinnit
OS	Monia Linux-jakeluita

Viime keväänä posti toi Isosta-Britanniasta n. 30 euron hintaisen ARM-tietokoneen, Raspberry Pin. Pi on käytännössä pelkkä luottokortin kokoinen piirikortti ja onkin DIY-hengen mukaista, että myös kotelo tehdään sille itse. Mitään lisälaitteita ei tule mukana: ei näppäimistöä, näyttöä, ei edes virtajohtoa (jollaisen virkaa kännykän microUSB-laturi kyllä toimittaa). Toisaalta kaikkiin käyttötarkoituksiin ei lisälaitteita tarvitsekaan: Raspberry Pistä on saatu aikaan mm. ääniohjattu kahvinkeitin, jukeboksi ja jopa mikroaaltouuniohjain. Ainoa käyttökohteita rajoittava tekijä on oikeastaan piirikortin teho, vaikka onpa useasta yhteenliitetystä Raspberrystä tehty supertietokonekin.

Kovin suuria suunnitelmia sen käyttökohteiksi minulla ei ollut, paitsi ehkä ylipäänsä Linuxiin tutustuminen ja modailu. Olin kuitenkin lukenut, että Pi jaksaisi tehottomasta prosessoristaan huolimatta toistaa Full HD -tasoista videota. Ehkä siitä siis olisi jopa kunnolliseksi elokuvatoistimeksi television kylkeen? Pi sopisi siihen siksikin, ettei tarvitse aktiivista jäähdytystä ja on siten äänetön.

En ollut ainoa, jolle tämä ajatus oli tullut mieleen, sillä Pille löytyy useita Linux-jakeluita, joissa käyttöliittymänä toimii suosittu media center -ohjelmisto XBMC. Suosikikseni valikoitui RaspBMC, jonka esiversiot eivät kyllä luvanneet paljoa ainakaan käytettävyyden suhteen - järjestelmä takkuili ja kaatuili tämän tästä. RaspBMC:tä on kuitenkin kehitetty ahkerasti, ja siitä alkaa olla jo mediatoistimeksi, jota tulisi käytettyä muutenkin kuin demoamismielessä.

Koska linux-järjestelmät asennetaan sisäisen tallennustilan puutteessa SD-kortille, samaa Raspberry Pitä on helppo käyttää useaan käyttötarkoitukseen. HTPC-käytön lisäksi Pin voisikin valjastaa helposti emulaattoriksi retropelejä varten: toinen SD-kortti emulaattorille, toinen media centerille. Mm. projekti RetroPie vaikuttaa lupaavalta SNES- ja NES-emulointiin, ja aion ottaa jossain vaiheessa selvää, onnistuuko Raspberryllä pelaaminen.

Jotta Raspberryä kehtaisi pitää television vieressä multimediakeskuksena, se tarvitsisi kotelon. Netistä löytyy googlaamalla useita erilaisia koteloratkaisuja, ja myypä Verkkokauppa.comkin kympin hintaista koteloa. Halusin kuitenkin tehdä sen itse, joten aloitin koteloprojektin viime talvena, ja lähes sainkin sen valmiiksi. Siitä riittää juttua omaksi artikkelikseen, ja Raspberry-saagan toinen osa käsitteleekin kotelon suunnittelua ja rakentamista. Laiskuudesta johtuen Pi on pölyttynyt pöydällä jo yli vuoden, mutta ehkä se vielä lähiaikoina lunastaa hintansa.