Käyttöjärjestelmien lokakuu: Ubuntu 13.10

Ubuntun tuorein puolivuosipäivitys ei  tuo mukanaan mitään jännittävää, mutta vie järjestelmän askeleen kohti seuraavaa LTS-versiota.

Lokakuu on ollut käyttöjärjestelmistä innostuneille jännittävää aikaa, sillä sekä Windowsista, Ubuntusta, että OS X:stä on tullut uusi versio saataville. Tällä kertaa kaikki päivitykset ovat kaiken lisäksi ilmaisia!

Applen järjestelmää tunnen niin huonosti, että en ota isommin siihen kantaa. OS X:ään on lisätty vuosien varrella monista Linux-työpöydistä näppäriä ominaisuuksia kuten virtuaalityöpöydät ja ilmeisesti tämäkin päivitys toi mukanaan muutamia. Reiluuden nimissä on toki mainittava, että Apple on tuonut myös omia merkittäviä juttuja työpöydälle, kuten expose-ikkunoiden hallintatoiminnon (huom. citation needed). Ei olekaan ihme, että paljon tietokoneella töitä tekevistä monet ovat ottaneet Macit omakseen. Palataan kuitenkin Ubuntuun, jonka uusin versio on tämän tekstin pääroolissa.

Ubuntu 13.10: pieni mutta hyödyllinen päivitys

Saucy Salamander-koodinimeä kantavaan päivitykseen oli suunnitteilla runsaasti isoja muutoksia. Canonical oli tuomassa MIR-ikkunointipalvelintaan oletusvalinnaksi kaikkiin asennuksiin, mutta varsin lyhyellä varoituksella se vedettiin vielä pois muista paitsi puhelimiin ja tabletteihin suunnatusta Touch-versiosta. MIR:n saa sentään halutessaan itse asentaa, mutta isosta päivityksestä tuli näin kuitenkin perin pieni.

Edellinen LTS-versio 12.04 alkaa olla jo varsin iäkäs, joten myös sitä käyttävien kannattaa harkita päivittämistä, joskin jos käytössä on jokin muu työpöytä kuin Unity, on merkitys pienempi. Puolivuotisversioita seurailevien ei kannata jättää versioita välistä, sillä päivityksen onnistumistodennäköisyys on suurempi peräkkäisten versioiden välillä ja 13.04:n tuki loppuu jo ennen 14.04:n julkaisua.

Kun 13.04:n kaikki päivitykset on asennettu, hoituu järjestelmäpäivitys samalla Software updater -työkalulla kuin graafinen päivitysten hallinta yleensäkin. Ohjelma kertoo päivitysten olevan asennettu, mutta mainitsee kuitenkin uudesta saatavilla olevasta järjestelmäversiosta.

Tämän jälkeen käyttäjä kohtaa muutaman huomion päivityksistä ja homma pääsee käyntiin. Käytännössä päivitys etenee lähes kuten mikä tahansa ohjelmistopäivitys, joskin se vie melko pitkään. Esimerkiksi omalla kohdallani ladattavaa oli hieman yli kaksi gigatavua. Ainoa ero normaaliin päivitykseen oli oikeastaan muutamassa keskeytyksessä, joista ensimmäinen oli ilmoitus siitä, että muutamia kolmannen osapuolen pakettivarastoja kommentoitiin sources.lististä. Mikäli ohjelmalähteitä poistetaan käytöstä on ne  hyvä muuttaa takaisin päivityksen jälkeen, jotta kaikki asennetut ohjelmat jatkavat päivittymistään edelleen pakettienhallinnan kautta.

Mitä tästä nyt sitten hyötyi?

Tunnin asentelun jälkeen olikin aika bootata uuteen järjestelmään. Ensimmäinen huomio oli kirjautumisikkunan kahden näytön tuki joka tietysti siistii ulkoasua. Toinen silmiinpistävä ominaisuus on yläpalkkiin lisätty pieni kielivalikko, josta näppäimistö- ja kielivalintojen muuttaminen on kätevää. Ehkä Canonicalilla on töissä paljon ihmisiä, jotka muuttavat näitä asetuksia usein.

Linuxista yleensäkään mitään uutisoivat mediat tuomitsivat päivityksen tylsäksi, mutta tylsä se saa Unity 7:n kehityskaaren tässä vaiheessa ollakin. Kun koko järjestelmä päivitetään aikataulutetusti puolen vuoden välein, on osa päivityksistä väistämättä varsin pienessä roolissa. Seuraava julkaisu on LTS, joten tässä vaiheessa järjestelmää hiotaan yhtenäiseksi. Monia pieniä ulkoasujuttuja onkin korjattu jo nyt, kuten mainittu kirjautumisikkunan tuki useammille näytöille ja esimerkiksi Nautilus-tiedostohallinnan yhtenäisemmäksi muokattu ulkoasu. Myös uloskirjautumis- ja sammutusvalikot ovat saaneet edellisversiota yhtenäisemmän ilmeen.

Ainoa merkittävä lisäys käyttöliittymään on Dash-valikkoon tullut Smart Scopes -lisäke. Käytännössä Smart Scopes etsii verkkopalveluista, kuten Wikipediasta, Amazonista tai sääpalveluista tietoa käyttäjän kirjoittamasta hakusanasta ja tarjoaa osumia suoraan käyttöliittymään upotettuina painikkeina. Tavoitteena on selvästi häivyttää sisällön ja välineiden rajaa, mutta nähtäväksi jää onko ominaisuudella todellisuudessa minkäänlaista käyttöä. Tietyntyyppisissä hauissa systeemi saattaa toimia, mutta ensimmäinen ajatus on, että hakua tuskin tulee koskaan käytettyä. Tilanne voi tosin olla toinen kun siirrytään käyttämään esimerkiksi puhelinta, mahdollisesta TV-Ubuntusta puhumattakaan. Onneksi kaukoputkesta on helppo poistaa linssejä, joten yksityisyydestään huolestuneet käyttäjät saavat nettikaupat helposti pois päältä.

On hieman kyseenalaista kuinka hyödyllistä tietoa Smart Scopes osaa hakukohteesta antaa.

Ubuntusta alkaa pikkuhiljaa muodostua ekosysteemi. Järjestelmä on ulkonäöllisesti jo hyvin yhtenäinen ja tarjolla on hyvin kokonaisuuteen integroitu pilvipalvelu Ubuntu One, johon kirjautumista 13.10 ehdottaa jo asennusvaiheessa. On varmasti paljon käyttäjiä, jotka eivät tällaisia ominaisuuksistaa piittaa, mutta kun lähdetään kilpailemaan kaupallisten ekosysteemien kanssa, pitää tarjota laadukkaita palveluja. Ubuntu Onelle onkin tuki niin Windows- kuin OS X-järjestelmiin sekä myös kaikkiin oleellisiin älypuhelinkäyttöjärjestelmiin.

Katseet on Canonicalilla suunnattu jo eteenpäin ja 14.04:n kehitys on todenteolla aloitettu. Trusty Tahr tulee olemaan seuraava LTS-versio, joten tuskin näemme silloinkaan kovin merkittäviä muutoksia käyttöliittymässä. Jo nyt 13.10 tuntuu erinomaiselta, joten mikäli Canonical jatkaa seuraavaan versioon viimeisten rosoisuuksien hiomista, on ensi vuoden huhtikuussa luultavasti käsillä erinomainen ja pitkäaikaisen tuen omaava käyttöjärjestelmä.