Ubuntu-saaga, osa 1: kuluttajan Linux

Canonical on ottanut suunnan, jota kohti Ubuntua viedään määrätietoisesti.

Taustoitan hieman. Olen käyttänyt Ubuntuja enemmän ja vähemmän jatkuvasti Breezy Badgerista (5.10) asti. Dapper Drake (6.06) oli aikanaan mahtava käyttöjärjestelmä, ja se sai isänikin (joka käytti sitä lähes virallisen tuen loppumiseen asti) vaihtamaan Ubuntun kotona ainoaksi järjestelmäkseen. Dapperin jälkeen asentelin uuden Ubuntun käytännössä jokaisella inkarnaatiolla. Unityn tullessa kuvioihin Ubuntun käyttöni kuitenkin väheni. Käytin välissä pääasiassa jopa Windowsia vähän aikaa kunnes rantauduin LMDE:hen ja rauhoituin vähäksi aikaa. 12.04:ää olen käyttänyt varsin paljon muualla kuin omalla pöytäkoneellani.

13.04 vaikutti jälleen sellaiselta Ubuntulta, jota saattaisin haluta käyttää pääasiallisena käyttöjärjestelmänä, enkä ole toistaiseksi joutunut pettymään.

Muutokseen tarvitaan päätöksiä

Jotta kehitys kehittyy, tarvitaan joku joka päättää mihin suuntaan tähdätään. Ubuntun kehittämisestä vastuussa oleva Canonical on ottanut tehtäväkseen tuottaa kuluttajaystävällisen käyttöjärjestelmän, eikä se tee juuri kompromisseja muun avoimen yhteisön kanssa sitä tavoitellessaan.

Merkittävin valinta on tähän asti ollut oman työpöytäympäristön, Unityn, esitteleminen 11.04-versiossa. Unityn merkitystä Ubuntulle kuvaa paljon se, että Ubuntun virallisilla verkkosivuilla ei enää tänä päivänä mainita muita työpöytäympäristöjä muuten, kuin usean hyvin piilotetun klikkauksen takaa löytyvässä "Derivatives"-listassa. Ei ole kauaakaan siitä, kun Kubuntua ja Xubuntua sai ladata samalta sivulta itse Ubuntun kanssa.

Unity oli osaltaan tuomassa eräänlaista murrosta työpöytäkäyttöliittymissä. Samoihin aikoihin Gnome 3 ja hieman myöhemmin Windows 8 ovat tuoneet perinteisestä työpöytä-metaforasta poikkeavia käyttöliittymiä jokapäiväiseen käyttöön. Lopullinen tarkoitus Unityn takana on luoda käyttöliittymä, jonka elementtejä hyödynnetään niin puhelimissa ja tableteissa, kuin työpöydällä ja televisiossa. Luonnollisesti työpöytänäkymä on erilainen, kuin puhelimen tai television, mutta tietynlaiseen yhtenäisyyteen päästään, kun käyttöliittymän kriittiset komponentit löytyvät kaikista laitteista.

Tuleva suuri muutos on käyttäjälle paljon näkymättömämpi, mutta teknisesti huomattavasti oleellisempi, sillä 14.04-versiosta alkaen Ubuntun mukaan liitetään ikkunointipalvelimeksi MIR joka korvaa 80-luvulta *nix-maailmassa standardiasemaan nousseen X:n. Toistaiseksi muut Ubuntu-variantit, kuten Kubuntu tai Lubuntu eivät ole aikeissa ottaa MIR:ä ainakaan vielä 13.10 tai 14.04 julkaisuihin, joten nähtäväksi jää mikä sen kohtalo tulee olemaan. Suuri pahennusta aiheuttanut seikka on, että Canonical hylkäsi Waylandin, jota muu maailma on suunnitellut X:n korvaajaksi.

Valinnanvapauden pitää säilyä muutoksista huolimatta

Mies Ubuntun takana:
Mark Shuttleworth

Niin tai näin, pidän Canonicalin tapaa toimia järkevänä. Voi olla, ettei Ubuntu vähän ajan päästä taas ole oikea Linux-jakelu minun makuuni, mutta ainakin se on huomattavan valmis tuote. Tähän liittyykin koko avoimen lähdekoodin kantava ajatus, nimittäin valinnanvapaus. Mikäli en pidä Unitystä, voin asentaa valitsemani työpöydän; mikäli en pidä koko Ubuntusta, voin asentaa kokonaan toisen distron.

Nykyisin valinnanvaraa todella on. Ubuntuun pohjautuvia tai ei, yhtäkaikki helppokäyttöisiä distroja on nykyisin tarjolla paljon. Esimerkiksi Linux Mint pyrkii MATE:n ja Cinnamonin kanssa säilyttämään perinteisempää käyttöliittymää niille, jotka sitä arvostavat.

Internetliikennettä seuraavien tutkimusten mukaan Ubuntu on selvästi suosituin Linux-jakelu. Open sourcen kannalta Ubuntun suurella suosiolla saattaa kuitenkin olla myös negatiivisia vaikutuksia. Suosion myötä Ubuntu kehittyy varmasti lisää, mutta voi olla, että Ubuntu only -tyyppistä softaa alkaa tulla tarjolle ja tämä heikentää avointa valinnanvapautta. Toistaiseksi ongelma on varsin pieni, mutta esimerkiksi Steam brändää itseään hyvin tiukasti Ubuntuun tarjotessaan vain .deb-asennuspaketin. Vaikka .deb asentuukin muihinkin Debian-pohjaisiin distroihin helposti, ei prosessi esimerkiksi LMDE:n kanssa ole kovin yksinkertainen Steamin 32-bittisestä arkkitehtuurista ja monimutkaisista riippuvuuksista johtuen. Mobiilialustan myötä lanseeratun Click-pakettiformaatin tulo ei ainakaan lisää varmuutta siitä, että Ubuntua varten suunniteltu softa olisi asennettavissa muihinkin käyttöjärjestelmiin - tai edes työpöytäympäristöihin.

Kritiikkiä riittää

Sinä aikana kun olen avointa softaa seuraillut, ei moni taho ole aiheuttanut yhtä suurta närää kuin Canonical. Olen itsekin sitä mieltä, että Canonical on tuonut paljon asioita vielä keskeneräisenä suuriin julkaisuihin, esimerkiksi Unityn. On kuitenkin muistettava, että ennen kaikkea Canonical on voittoa tavoitteleva yritys. Vaikka Mark Shuttleworthin ajatus ja tuote onkin avoin ja sinällään jalo, on tavoitteena epäilemättä tehdä jossain vaiheessa voittoa. (Aivan vielä näin ei ole, kuten Ars Techincan haastattelu paljastaa.)

Canonical paitsi tuottaa itse proprietary-ohjelmistoja, pyrkii myös tekemään paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tämä jos mikä aiheuttaa närää Richard Stallmanissa ja monissa muissa avoimuuden nimeen vannovissa. Amazonin integroiminen osaksi käyttöjärjestelmää sai minutkin varpailleen aikoinaan, mutta totuus on, että kuluttaja haluaa käyttää myös suljettuja ohjelmistoja ja palveluja. Steamin saaminen Linux-alustalle on suuri voitto ennenkaikkea käyttäjille, enkä usko hetkeäkään, että Valve jää viimeiseksi yritykseksi, jonka kanssa Canonical käy kauppaa. Ubuntun ohjelmistokeskukseen saattaa tulla, ja toivottavasti pian tuleekin, mielenkiintoisia ohjelmistoja - olivat ne sitten avointa tai suljettua koodia.

Canonicalia on moitittu myös siitä, että yhtiön kontribuutio Linux-ytimen kehittämiseen on hyvin pieni. Yhtiö ikäänkuin kuorii kerman muiden tekemästä työstä ja pyrkii vielä tekemään sillä rahaa. On ehkä jopa erikoista, että suosituimman jakelun tekijä ei juuri osallistu itse ytimen kehittämiseen, mutta olkoon syy mikä tahansa, on tämä aivan sallittua. Linux-ydintä saa käyttää vapaasti osallistumatta sen kehittämiseen, joten mikään ei estä Canonicalia keskittymästä Ubuntussa muihin asioihin.